Usein kysyttyä

Miten voimme ratkaista ympäristöongelmamme ilman kasvua?

Maailma on nyt vauraampi kuin koskaan. Ympäristökriisien ratkaisuun tarvittavat pääomat ja työvoima ovat jo olemassa, niitä vain ei kanavoida talousjärjestelmän puhdistamiseen. Kohtuutalouden näkökulmasta ympäristöongelmien syy on nimenomaan kulutuksen ja tuotannon jatkuva kasvun tavoittelu. Siksi kasvuajattelusta luopuminen on ensimmäinen askel ongelmien ratkaisemiseen. Taloudellinen toiminta on sopeutettava kestävien reunaehtojen sisään, vaikka se tarkoittaisi vähemmän tai hitaampaa kasvua.

Kasvu ei myöskään ole järjestelmällisesti alentanut talouden ympäristövaikutuksia. Tätä teoriaa ajan mittaan puhdistuvasta kasvusta kutsutaan nimellä ”ympäristötaloudellinen Kuznets-käyrä”, ja se on toistuvasti todettu vääräksi eri negatiivisten ympäristövaikutusten, ml. hiilidioksidin kohdalla. Rikkaat maat ovat ajan myötä puhdistaneet omaa tuotantoaan ja ratkaisseet monia paikallisia ympäristöongelmia, mutta olemme yhä riippuvaisia saastuttavasta tuotannosta rajojemme ulkopuolella.

 

Miksi kuluttaa vähemmän kun voi kuluttaa fiksummin ja tehokkaammin?

Pelkkä materiaali- ja energiatehokkuus eivät riitä ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, jos tehokkuudesta kertyvät säästöt kanavoidaan takaisin kuluttavaan toimintaan. Tehokkuus itsessään ajaa tuotannon ja kulutuksen kasvua. Tämä ns. rebound-efekti (tai Jevonsin paradoksi) on havaittu tutkimuksissa kerta toisensa jälkeen. On siis tärkeää, että keskitytään kulutuksen ja tuotannon kokonaistasoon eikä tehokkuuteen. Kiertotalous ja energiatehokkuus ovat hyviä keinoja vähentää resurssien kulutusta, mutta ne eivät itsessään riitä.

Vihreät kuluttajavalinnat voivat olla vaihtoehtojaan parempia, mutta ne ovat myös osa laajempaa fossiilisen talouden järjestelmää ja siten välillisesti edistävät vakavia ympäristöongelmia. Vihreintä kulutusta on olla kuluttamatta. Kulutuksen radikaalia alentamista kuitenkin estää usea talouden instituutio ja kulttuurinen normi, joiden muuttamisessa kohtuusliikkeessä onkin kyse.

 

Voisiko aineeton tai vihreä kasvu ratkaista ympäristöongelmat talouskasvuun puuttumatta?

Vihreän kasvun ajatus perustuu talouden ja ympäristövahingon irtikytkennän oletukseen (ts. talous voi kasvaa ja ympäristövahingot vähentyä samanaikaisesti), jolle ei löydy tutkimuksesta vakuuttavia perusteita. Se ei myöskään suhtaudu vakavasti energiantuotannon ja materiaalisten resurssien käytön fyysisiin reunaehtoihin. Mikään materiaalinen ei voi kasvaa loputtomiin – talous on alisteinen biofyysisille laeille. Myös ajatus aineettomasta kasvusta on harhaanjohtava. Elämme jo nyt tilanteessa, jossa kasvusta suuri osa tulee finanssisektorilta ja palveluista, mutta jatkuvasti lisääntyvä luonnonvarojen käyttö osoittaa, ettei tämäkään kasvu ole “aineetonta”.

 

Eikö kasvun loppuminen tuomitse köyhät maat köyhyyteen?

Kohtuutalouden visiossa rikkaat maat luopuvat ylikulutuksestaan, jolloin globaalin etelän maille jää enemmän ekologista tilaa saavuttaa korkeampi ja oikeudenmukainen elintaso. Liike ei aja kasvun estämistä globaalissa etelässä. Monet kohtuutalousajattelijat sen sijaan korostavat, että länsimaiden rajattoman kasvun ajatukseen ja kestämättömään kapitalismiin tukeutuva malli ei ole ainoa tie kehitykseen ja globaalin etelän on saatava määritellä itse, mitä kehitys heille tarkoittaa.

 

Miten voimme vähentää suomalaisten köyhyyttä ilman kasvua?

Suomi on vauraampi kuin se on ikinä historiassaan ollut. Köyhyyden lääkkeeksi yleensä tarjotaan lisää talouskasvua, jotta kenenkään ei tarvitsisi antaa omastaan pois. Kasvu ei kuitenkaan itsessään vähennä köyhyyttä, vaan oleellista on, miten vauraus jakautuu. Köyhyyden kitkeminen pysyisi tulonjaon kysymyksenä myös kasvun jälkeen. Jos ekologisesti oikeudenmukaisen kulutuksen kautta Suomen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun, voimme jakaa vaurauttamme enemmän esimerkiksi kohtuullistamalla raharikkautta ja jakamalla töitä tasaisemmin.

 

Vastustaako kohtuutalous talouskasvua?

Kohtuutalouden ajatuksissa ei tavoitella mitään tiettyä BKT:n kehityskulkua, vaan nimenomaan ekologista kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnan toiminnan päämääränä ei tulisi olla kasvu eikä kasvun lopettaminen – ne ovat vain välineitä. Tutkimustulokset kuitenkin esittävät (lähde), että ekologisen kestävyyden saavuttaminen vaatii BKT:n laskua. Toisaalta, jos kasvua luodaan kestävästi ja oikeudenmukaisesti, kasvua itsessään ei ole syytä vastustaa. Kohtuutalouden keskeisiä ajatuksia on haastaa kasvuajattelua, ns. kasvunpakkoa, johon taloudellinen toiminta sekä kulttuurimme pitkälti perustuvat ja jotka nyt ovat johtaneet epätasa-arvoon ja ekologisiin kriiseihin.

Lopulta kohtuutaloudessa on kyse muustakin kuin talouden pienentämisestä: luontoa kunnioittavasta maailmankuvasta, vaihtoehdoista ylikulutukselle ja epäterveelliselle työtahdille, oikeudenmukaisesta vaurauden jaosta ja osallistavista talouden järjestelmistä.

 

Eikö kasvujärjestelmästä irtautuminen ole aika utopistista?

Ilmastonmuutoksen ja ekologisten kriisien ratkaiseminen kulutustasoon kajoamatta on oma utopistinen visionsa, sillä se perustuu optimistiseen talouskasvun ja ympäristöongelmien irtikytkennän ajatukseen. Kasvusta irtautuminen lyhyellä aikavälillä on utopistista, sillä nykyinen järjestelmämme perustuu talouskasvuun ja romahtaisi ilman sitä. Kasvuajattelulle kuitenkin tarjotaan ja toivotaan vaihtoehtoja jo nyt: jakamistalous, materiaalien kierrätys ja zero waste -liike ovat vain muutamia esimerkkejä. Laajempi murros on pitkällä aikavälillä mahdollista, jos yhteiskunta osoittaa halua muutokseen. Olennaista on laajentaa näkökenttäämme ja tuoda uusia visioita vallitsevalle vaihtoehdottomuuden retoriikan tilalle.

Kohtuutalouden visioissa uskotaan yhteiskunnan muuttumiseen, ei planetaaristen reunaehtojen taivuttamiseen. On totta, että politiikkamme, taloutemme ja elämämme ovat hyvin tiivisti kytketty kasvuajatteluun, ja sen haastaminen vaatii ponnisteluja – erityisesti tietoisuutta uusista vaihtoehdoista.

 

Onko kohtuusliikkeitä muualla kuin Suomessa?

Kohtuusliike tunnetaan maailmalla mm. englanninkielisellä nimellä degrowth, tai alkuperäisellä ranskankielisellä décroissance -nimellä. Useissa maissa on paikallisia degrowth-ryhmiä ja akateeminen degrowth-tutkimus kukoistaa Euroopan lisäksi erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Kansainvälisiä verkostoja ovat esimerkiksi Research & Degrowth ja degrowth.info. Kansainvälinen degrowth-konferenssi järjestetään joka toinen vuosi.

 

Pyrkiikö kohtuusliike hillitsemään ihmisten luonnollista taipumusta parantaa elämäänsä?

Ei. Ihmisillä voi olla taipumus jatkuvasti parantaa olojaan, mutta tämän ei tarvitse ilmetä ekologisena ylikulutuksena. Ihmisen halu parantaa omaa ja muiden elämää olisi parasta valjastaa tavoin, jotka eivät ole ristiriidassa maapallon ekologisten reunaehtojen kanssa. Kun materiaaliset perustarpeet on tyydytetty, hyvinvointi lisääntyy tutkitusti ei-materiaalisten asioiden kautta, kuten lisääntyvän vapaa-ajan, yhteisöllisyyden ja henkisen kasvun tuloksena. Sen sijaan kasvun ja tehokkuuden tavoittelu ovat johtaneet ajalliseen köyhyyteen ja kasvavaan epätasa-arvoon, jotka lisäävät tyytymättömyyden tunnetta. Kohtuutaloudessa ei vastusteta pyrkimyksiä parantaa omaa elämänlaatua – se vain tehdään tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja planetaarisia rajoja kunnioittaen.

 

Kuka hallinnoi kohtuusliikettä? Keneltä voin kysyä liikkeen kantaa kysymykseeni?

Tällä hetkellä Suomen kohtuusliike koostuu eri kansalaisaktiivien, tutkijoiden ja muiden toimijoiden rihmastosta. Kohtuusliikkeellä ei ole virallista ohjelmaa tai edustajaa, joka puhuisi koko liikkeen puolesta. Liikkeen aktiiveihin voi ottaa yhteyttä esimerkiksi nettisivujen palautelomakkeen kautta, ja etsimme parhaan henkilön vastaamaan kysymyksiin.