Usein kysyttyä

Miten voimme ratkaista ympäristöongelmamme ilman kasvua?

Ympäristöongelmien syy on nimenomaan kulutuksen ja tuotannon loputon kasvu, eli talouskasvu. Parasta, mitä ympäristön puolesta voi tehdä, on olla kuluttamatta. Maailma on nyt vauraampi kuin koskaan. Ympäristökriisien ratkaisuun tarvittavat pääomat ja työvoima ovat jo olemassa, niitä vain ei kanavoida talousjärjestelmän puhdistamiseen.

Kasvu ei ole ikinä järjestelmällisesti alentanut talouden ympäristövaikutuksia. Tätä toiveikasta teoriaa ajan mittaan puhdistuvasta kasvusta kutsutaan nimellä ”ympäristötaloudellinen Kuznets käyrä”, ja se on toistuvasti todettu vääräksi lähes kaikkien saasteiden ml. hiilidioksidin kohdalla. Rikastuvat maat saattavat toki ajan myötä siirtää saastuttavimmat teollisuutensa muihin maihin, mikä joskus sekoittaa aiheesta käytävää keskustelua. Oleellista ovat kuitenkin kulutuksen ympäristövaikutukset ja maailmatalouden kokonaisvaikutus ympäristöön.

 

Miksi kuluttaa vähemmän kun voi kuluttaa fiksummin ja tehokkaammin?

Pelkkä materiaali- ja energiatehokkuus eivät riitä ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, jos tehokkuuksista kertyvät säästöt kanavoidaan takaisin kuluttavaan toimintaan. Tehokkuus itsessään ajaa tuotannon ja kulutuksen kasvua. Näin on aina ennen ollut, eikä ole mitään vakuuttavaa syytä uskoa että asia korjaantuisi itsestään. On siis tärkeää, että kulutuksen ja tuotannon tasoon keskitytään suoraan eikä vain välillisesti tehokkuuksien kautta. Monet kiertotalouden ja energiatehokkuuden innovaatiot ovat toki itsessään kohtuutta edistäviä.

Vihreät kuluttajavalinnat voivat olla vaihtoehtojaan parempia, mutta ne ovat myös osa laajempaa fossiilisen talouden järjestelmää ja siten välillisesti edistävät ekologista tuhoa. Vihreintä kulutusta on olla kuluttamatta. Kulutuksen radikaalia alentamista kuitenkin estää usea talouden instituutio ja kulttuurinen normi, joiden muuttamisessa kohtuusliikkeessä onkin kyse.

 

Eikö kasvun loppuminen tuomitse köyhät maat köyhyyteen?

Kohtuutalous on visio rikkaiden maiden ekologisesta kestävyydestä ja taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta. Kukaan liikkeessä ei aja kasvun estämistä köyhissä maissa. Päinvastoin, jos rikkaat maat luopuvat ylikulutuksestaan, köyhille maille jää enemmän ”ekologista tilaa” saavuttaa korkeampi oikeudenmukainen elintaso.

 

Miten voimme vähentää suomalaisten köyhyyttä ilman kasvua?

Suomi on vauraampi kuin se on ikinä historiassaan ollut. Köyhyyden lääkkeeksi yleensä tarjotaan lisää talouskasvua, jotta kenenkään ei tarvitsisi antaa omastaan pois. Kasvu ei kuitenkaan itsessään vähennä köyhyyttä, vaan oleellista on, miten vauraus jakautuu. Köyhyyden kitkeminen pysyisi tulonjaon kysymyksenä myös kasvun jälkeen. Jos ekologisesti oikeudenmukaisen kulutuksen kautta Suomen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun, meidän pitää jakaa vaurauttamme enemmän esimerkiksi kohtuullistamalla raharikkautta ja jakamalla töitä tasaisemmin.

 

Miksi kohtuusliike puhuu niin paljon talouskasvun vastustamisesta, kun ongelma on luonnonvarojen kulutuksessa ja päästöissä?

Kohtuusliike ei tavoittele mitään tiettyä BKT:n kehityskulkua, vaan nimenomaan ekologista kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Tiedostamme kuitenkin tutkimustietoon perustuen, että ekologisen kulutuksen jyrkkä vähentäminen todennäköisesti alentaa BKT:tä. BKT:stä usein puhutaan täysin luonnosta irrallisena mittarina, joka voidaan ”irtikytkeä” ympäristövaikutuksista. Historiallisesti BKT kuitenkin mittaa hiilidioksidipäästöjä ja muuta ekologista tuhoa äärimmäisen hyvin, ja reilusti paremmin kuin ihmisten hyvinvointia. Ei ole aiempaan kokemukseen perustuvaa syytä uskoa, että BKT voitaisiin irtikytkeä ympäristöhaitoista, jotta esimerkiksi ilmastonmuutokseen voitaisiin vastata kyllin nopeasti ja globaalisti oikeudenmukaisesti kasvujärjestelmän sisällä.

Kohtuusliikkeessä on lopulta kyse muustakin kuin talouden pienentämisestä – kuten luontoa kunnioittavasta maailmankuvasta, ylikulutusta ja epäterveellistä työtahtia karttavista arvoista,  oikeudenmukaisesta vaurauden jaosta ja osallistavista talouden järjestelmistä.

 

Eikö kasvusta irtautuminen ole aika utopistista?

Ilmastonmuutoksen ja ekologisten kriisien ratkaiseminen kulutustasoon kajoamatta on oma utopistinen visionsa myös. Vihreän kasvun visio perustuu täysin ennennäkemättömään talouden ja ympäristövahingon irtikytkennän oletukseen, eikä suhtaudu vakavasti energiantuotannon ja materiaalisten resurssien käytön fyysisiin reunaehtoihin. Mikään materiaalinen ei voi kasvaa loputtomiin – talous on alisteinen biofyysisille laeille.

Kohtuutalous on sen sijaan visio ekologisesta kestävyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, joka hyväksyy luonnontieteen kuvaamat biofyysiset reunaehdot, ja pyrkii muuttamaan yhteiskunnan instituutiot niiden mukaisiksi. Panemme uskomme yhteiskunnan muutokseen, emme planetaaristen reunaehtojen taivuttamiseen.

On sinänsä oikea huomio, että politiikkamme ja taloutemme ovat hyvin tiivisti kytketty kasvuun, ja sen haastaminen vaatii ponnisteluja.

 

Onko kohtuusliikkeita muualla kuin Suomessa?

Kohtuusliike tunnetaan maailmalla mm. englanninkielisellä nimellä degrowth, tai alkuperäisellä ranskankielisellä décroissance -nimellä. Useissa maissa on paikallisia degrowth-ryhmiä, ja akateeminen degrowth-tutkimus kukoistaa tällä hetkellä. Kansainvälisiä verkostoja ovat esimerkiksi Research & Degrowth ja degrowth.info. Useita degrowth-konferensseja järjestetään maailmanlaajuisesti.

Myös termin post-growth alla käydään kohtuutalouteen liittyviä keskusteluja, sitoutumatta suoraan kaikkiin kohtuusliikkeen visioihin. Steady-state economy on samoin kohtuutalouden sukulainen, sillä se tähtää kulutuksen tarkoitukselliseen alentamisesta.

 

Mitä järkeä on vastustaa ihmisten luonnollista taipumusta parantaa elämäänsä?

Ihmisillä voi toki olla taipumus jatkuvasti parantaa olojaan, mutta ei ole mitään ”luonnollista” syytä miksi tämän täytyy ilmetä ekologisena ylikulutuksena. Talouskasvun moottorit ja kasvupakot perustuvat instituutioihin, jotka on joskus luotu, ja joita voidaan yhtä hyvin muuttaa tai korvata.

Ihmisten tarmokkuus parantaa omaa ja muiden elämää olisi parasta valjastaa tavoin, jotka eivät ole ristiriidassa maapallon ekologisten reunaehtojen kanssa.

 

Kuka hallinnoi kohtuusliikettä? Keneltä voin kysyä liikkeen kantaa kysymykseeni?

Tällä hetkellä kohtuusliike koostuu eri kansalaisaktiivien, tutkijoiden, ja muiden toimijoiden rihmastosta. Toimintaa ei ole virallistettu hierarkkiseksi järjestöksi, jossa jokin yksi edustaja tai toimikunta puhuisi koko liikkeen puolesta.