Karjala, Kotka ja Salo – Mitä on kohtuustoiminta paikallisliikkeissä?

Kirjoittanut 6.2.2019

 

Kohtuusliikkeen pioneerit Markku Aho, Eeva-Stiina ja Paula Lönnemo (kuvassa) ja Tiina Walldén kertovat, miten paikalliset kohtuusliikkeet toimivat – ja miten kaikki sai alkunsa.

Tuulet voimistuvat.

Kotkassa, meren rannalla, ilmastonmuutos tuntuu ja näkyy myrskyinä. Niitä on enemmän kuin aikaisemmin. Huoli ilmastonmuutoksesta sai kotkalaisen Tiina Walldénin perustamaan Kohtuus Kymenlaaksossa -liikkeen yhdessä muiden aktiivien kanssa.

“Olen kyllästynyt poliitikkojen epärehellisyyteen. Samassa lauseessa väitetään, että kakku voidaan sekä syödä että säästää. Siis ympäristökakku.”

 

Pohjois-Karjalasta etelään

Vuonna 2015 Walldén osallistui Kolilla Kohtuus vaarassa -tapahtumaan, joita Pohjois-Karjalassa oli järjestetty jo lukuisia kertoja. Sama tarvittiin Kymenlaaksoon. Nykyään Kotkassa kokoonnutaan noin kerran kuussa kirjaesittelyihin, keskusteluiltoihin ja toisinaan kansankeittiöihin. Lokakuussa paikallisliike järjesti valtakunnallisen kohtuusseminaarin.

Mikä Walldénin ajoi kansalaisaktivismiin?

“Olen mukana, koska väsyin vallitsevaan taloustieteelliseen ajatteluun, jota ei voi kyseenalaistaa. Olin kyllästynyt suomalaiseen yksimielistävään toimintakulttuuriin, jossa kaikkien pitää olla aina samaa mieltä.”

Tarve muutokselle ajoi myös Markku Ahon perustamaan Kohtuus vaarassa -liikkeen vuonna 2009. Pohjois-Karjalan siipeä pidetään paikallisliikkeiden pioneerina.

“Ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden kriisiä ei onnistuta torjumaan ilman kansalaispainostusta”, Aho toteaa.

“Haluan Kohtuusliikkeen kautta tuoda kulutuksen vähentämisen paikalliseen keskusteluun. Muut tuntemani toiminnan muodot eivät ottaneet näitä seikkoja huomioon.”

 

Pohjois-Karjalan toiminta on inspiroinut Kymenlaakson lisäksi Salossa asuvia Eeva-Stiina ja Paula Lönnemoa perustamaan vastaavan liikkeen Saloon vuonna 2010.

“Kohtuusporukka on ainoa, jossa puhutaan avoimesti talouskasvun ongelmista, ylikulutuksesta ja epätasaisesti jakautuvasta hyvinvoinnista, lähellä ja globaalisti”, Lönnemot toteavat.

“Järjestämme kerran kuukaudessa avoimen illan jonkun kohtuusteeman ympärille. Joskus saamme vierailevan keskustelun alustajan, joskus keskenämme oppiaksemme itse ja levittääksemme tietoisuutta paikkakuntalaisten keskuudessa”, Paula Lönnemo kertoo.

Ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden kriisiä ei onnistuta torjumaan ilman kansalaispainostusta

Perjantaisin Salossa voi istua Gretan kanssa ja jokavuotisia tapahtumia ovat Suomen ja maailman ylikulutuspäivät, Earth Hour, biodiversiteettipäivä 22. toukokuuta ja degrowth-picnic kesäkuussa. Lönnemot ovat herättäneet aktiivisesti keskustelua myös metsäkysymyksistä Meidän metsämme -kannanoton kautta.

 

Amazon ja auktoriteetit

Uusia aktiiveja kohtuustoimintaan on toisinaan vaikea löytää. Väestöpohja Salossa ja Kotkassa poikkeaa esimerkiksi yliopistokaupungeista. Pohjois-Karjalassa Kohtuusliike on Ahon mukaan aktivoinut kuitenkin varsin suuren määrän etenkin ihmisiä, joita perinteiset järjestöt eivät ole tavoittaneet.

Walldénin mukaan monet jakavat samat ajatukset, mutta useimmat uskovat, että auktoriteettien täytyy ratkaista ongelmat.

“Tai että minun vähäinen panokseni ei ole merkittävä, koska Amazon heittää palautetut tavarat suoraan roskiin.”

 

Lönnemot ovat saaneet kuulla olevansa liian radikaaleja ja ekstreemejä. Naurusta päätellen nimitys ei tainnut mennä aivan maaliin.

“Meistä on taas Pohjois-Karjalassa käytetty määritelmää ‘sosiaaliekologinen sivistysliike’”, Aho kertoo. Monella paikkakunnalla opintopiirit ja keskusteluillat ovatkin tärkeässä osassa.

 

Haihattelua ja utopiaa

Ilman talouskasvua emme voi turvata hyvinvointipalveluja, seuraa taantuma, menetämme kansainvälisen kilpailukyvyn ja syöksymme velkakierteeseen. Kohtuutalousajattelu ja irtiotto jatkuvan kasvun ajatuksesta nähdään helposti haihatteluna ja epärealistisena utopiana.

Haihattelua ja epärealistista on kuvitella, että taivaasta tipahtaisi ihmeellisiä teknologisia muutoksia, jotka nopeasti hillitsisivät ilmastonmuutosta ja lajikatoa”, Aho vastaa.

Monet jakavat samat ajatukset, mutta useimmat uskovat, että auktoriteettien täytyy ratkaista ongelmat.

Tutkimus kasvutalouden vaihtoehdoista on rikasta. Walldén mainitsee esimerkiksi Peter Victorin, Tim Jacksonin ja Serge Latouchen uraauurtavan työn uudenlaisten yhteiskuntamallien kehittämiseksi.

“Haihattelusta toteaisin kirjailija Juha Hurmeen sanoin: ‘Niin se on, perkele, eikä millään muulla lailla. Ilmastonmuutos tulee opettamaan kantapään kautta hitaimmillekin matelijoille, ettei tämä ole haihattelua’”, Aho jatkaa.

 

Rehellisyyttä vaalipuheeseen

Kevään vaaleissa Walldén toivoo poliitikoilta rehellisyyttä. Ympäristöä ei voida samaan aikaan kuormittaa kasvukeskeiseen politiikkaan nojaten ja suojella ilmasto- ja monimuotoisuuden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nyt tarvitaan poliittista johtajuutta sekä markkinavoimien hillintää, Aho painottaa.

“Muutos edellyttää luopumista monista kulutustavoista ja se on tunnetusti vaikeaa. Poliittinen ohjaus on avainasemassa. Poliittista johtajuutta tarvitaan vahvasti myös sen varmistamiseksi, että muutokset tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.”

 

Lönnemoiden toiveet poliitikoille ovat selvät: Talouskasvupakosta on luovuttava. Hyvinvointi jaettava tasan – myös globaalisti. Luonnonresurssien rajallisuus otettava huomioon. Koko yhteiskuntajärjestelmä muutettava oikeasti kestäväksi. Ilmastotoimien on vastattava 1,5 asteen tavoitetta.

Walldén korostaa, että koko päätöksenteon logiikan on muututtava.

“Jokaista uusi aloitetta, lakia ja siltarumpua suunnitellessa pitää ajatella: edistääkö tämä ympäristön tilaa ja onko tästä hyötyä lapsille?”

 

Kohtuusliikkeet Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Salossa ottavat mieluusti mukaan uusia aktiiveja! Paikallistoimintaa järjestetään myös Lappeenrannassa. Nettisivut löytyy Paikallistoimintaa-sivulta

Vastaa