Kohtuusteesit eduskuntavaalikampanjassa

Kirjoittanut 10.4.2019

Kohtuusliikkeen aktiivi Henri Wiman pohtii Kohtuusliikkeen vaaliteesien merkitystä ja juhlii odotukset ylittänyttä tulosta. Kannattiko laatia teesit periaatteiden ja tavoitteiden ympärille vai tarvitaanko lisää konkretiaa?

 

Kohtuusliike laati ensimmäiset vaaliteesinsä inspiroimaan vaalikeskustelua ekologisesta rakennemuutoksesta. Eduskuntavaalikampanjassa vaaliteesit allekirjoitti 170 ehdokasta 12:sta vaalipiiristä ja kymmenestä puolueesta. Ainoa vaalipiiri, joka jäi puuttumaan, oli Ahvenanmaa. Koko lista löytyy täältä.

Puolueittain allekirjoitukset jakautuivat näin:

Vihreät 60

Vasemmistoliitto 39

SKP 21

SDP 12

Feministinen puolue 11

Itsenäisyyspuolue 11

Eläinoikeuspuolue 10

Keskusta 3

Kristallipuolue 1

Tähtiliike 1

 

Joukkoon mahtui varsin nimekkäitäkin ihmisiä, mikä oli ilahduttavaa.

Kun vaaliteesikampanjaan lähdettiin, odotin ehkä kahtakymmentä allekirjoitusta. Muistakseni joku muu ajatteli samoin. Siinä mielessä tämä on ollut ihan hillitöntä, ja olen tosi iloinen.

Teesit jätettiin tarkoituksella periaatteellisiksi. Ajatus oli, että konkretiasta ei ehkä ole niin rakentavaa keskustella, ennen kuin puhutaan samoista suuntaviivoista – tai ”samoista asioista”. Niin tai näin, periaatteet ovat tärkeitä asioita, ja listaamamme periaatteet olivat joka tapauksessa valtavirta-ajattelun ulkopuolella. Tarjosimme myös listan konkreettisempia ehdotuksia, ja jotkut ehdokkaat olivat niistä hyvin mielissään.

Kun vaaliteesi-kamppikseen lähdettiin, odotin ehkä kahtakymmentä allekirjoitusta.

Teesien periaatteellisuus varmasti lisäsi niiden suosiota. Periaatteita on helpompi allekirjoittaa kuin listaa konkreettisista politiikkatoimista, jotka esim. rajoittaisivat markkinasuhteiden, kilpailun, voittomotiivin, ja finanssimarkkinoiden voimaa yhteiskunnassa. Edellyttääkö teesien täytäntöönpano sellaisia toimia? Mielestäni kyllä. Joidenkin allekirjoittaneiden mielestä varmaan ei. Minulle on ilo joka tapauksessa nähdä, kuinka suosittuja periaatteemme ovat.

En ole tietoinen, että vastaavaa kampanjaa oltaisiin tehty Suomessa tai muualla aiemmin.

Kampanjan alussa keskusteltiin siitä, mitä tällä oikeastaan pyritään saavuttamaan. Tästäkin oli muutama eri näkökulma, enkä yritä toistaa kaikkia tässä. Omasta mielestäni oli arvokasta, että ylipäätään kysytään kuinka moni kannattaa sellaisia perusasioita, jotka meidän näkökulmasta ovat kestävyyden edellytyksiä. En ole tietoinen, että vastaavaa kampanjaa oltaisiin tehty Suomessa tai muualla aiemmin. Kuulemme usein, ettei kukaan äänestäisi tai kampanjoisi kulutuksen alentamisen puolesta. Mutta ei sitä ole juuri ikinä vakavasti kysyttykään. Nyt kysyttiin tässä muodossa ja tässä kontekstissa, ja ei tulos ainakaan heikennä kulutusta rajoittavan politiikan uskottavuutta – päinvastoin.

Toisaalta kampanja oli yksi tapa rikkoa hiljaisuutta kohtuus-näkökulmien ympärillä, sekä raivata tilaa uudenlaisille keskusteluille taloudesta ja kestävyydestä. Tämä on itselleni Kohtuusliikkeen toiminnassa kaikista motivoivinta. Vähän Kate Raworthia myötäille, mielestäni käsitteillä ja tavoilla puhua taloudesta on valtavasti merkitystä. Myös kysymyksen esittäminen tietyllä tavalla ohjaa ajattelua ja on tietynlaista vallankäyttöä. Tätähän yritimme tehdä myös Helsingin ja Salon vaalipaneeleissa.

Jos Kohtuusliike näyttää esimerkkiä, että taloudesta voi ajatella näin, ja kestävyydestä voi kysyä tällaisia kysymyksiä, ja jonkin auktoriteetin vastaväitteet kohtuudelle eivät ole viimeinen sana, niin se saa sivustakatsojankin rohkaistumaan. Että on ihan ok jatkaa tietynlaista ajattelun polkua, vaikka sitä ei otettaisi vakavasti kaikissa tärkeissä ja vakavamielisissä piireissä.

Henri Wiman on Kohtuusliikkeen aktiivi ja oli mm. mukana laatimassa Kohtuusliikkeen vaaliteesejä

Vastaa