Elinkeinot tulevat muuttumaan ilmaston muutoksen ja ympäristön vahingoittumisen vuoksi

Kirjoittanut 27.2.2020

Kohtuusliikkeen aktiivi Elina Hemminki pohtii eri elinkeinojen muutoksisa ympäristö- ja ilmastohaasteiden myötä. Kirjoitus julkaistiin alun perin Vapaus valita toisin ry:n blogissa http://vapausvalitatoisin.blogspot.com/2020/01/elinkeinot-tulevat-muuttumaan-ilmaston.html.

Marraskuussa 2019 Vapaus Valita Toisin (VVT) yhdistys yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa
järjesti seminaarin ”Ympäristöongelmien ratkaisu vaatii talouden muutosta”. Tilaisuuden tallenne on
löydettävissä VVT sivuilta https://www.vapausvalitatoisin.com/.

Seminaarissa keskusteltiin talouselämän ja ympäristöongelmien yhteydestä: kuinka luonnon ympäristön
muutokset – erityisesti ilmaston muutos – ja niiden torjunta vaikuttavat talouteen? Tämän näkökulman
toivottiin täydentävän aiemmin ja useammin esillä olleita näkökulmia: mikä on yritysten, elinkeinoelämän ja kaupan rooli ilmaston muutoksen ja muun ympäristön pilaantumisen estossa, kuinka tarvittavat muutokset voidaan tehdä, mistä tarvittavat resurssit saadaan ja kuka maksaa.

Oras Tynkkynen alusti teemasta ”Kestävyyskriisi ja maailmantalous” ja Anni Huhtala teemasta
”Ilmastonmuutos ja Suomen talous”. Molemmat viittasivat Nicholas Sternin 2000-luvun alun raporttiin (Stern Review on the Economics of Climate Change). Raportti käsittelee ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia ja taloustieteilijöiden keskuudessa se on ollut merkkipaalu ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa. Alustuksia kommentoivat Pasi Heikkurinen Helsingin yliopistosta, Jyrki Alkio työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Hanna Aho Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Kestävyyskriisin kolmesta osa-alueesta – ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen (”kuudes
sukupuuttoaalto”) ja luonnonvarojen ylikulutus – Oras Tynkkynen kuvasi ilmastonmuutosta ja lajikatoa.
Lajikadon kohdalla hän esitteli OECD:n 2019 raporttia biodiversiteetin ja talouden yhteydestä. Anni Huhtala totesi ennustamisen vaikeuden, mutta korosti ennakoinnin ja sopeutumisen tarvetta taloudessa, myös epäsuoriin vaikutuksiin. Kommentoijien keskeisenä teemana oli suhtautuminen talouskasvuun: Voidaanko tarvittavat muutokset tehdä, jos hyvinvointia mitataan BKT:lla? Riittääkö ”vihreä talous” vai tarvitaanko myös tuotannon ja materiaalisen kulutuksen laskua?

Miten Suomen elinkeinoelämä kehittyy?

Kenellekään esiintyjistä ei ollut esittää selkeää visiota, millaisia yrityksiä Suomessa on jatkossa ja mihin
Suomen elinkeinoelämä kehittyy. Tämä on ymmärrettävää, koska on vaikea ennakoida, mitä päättäjät ja
talouselämä maailmanlaajuisesti tekevät ja millaiset vyöryt lähtevät liikkeelle. Ja ennen kaikkea,
tapahtuvatko tarvittavat muutokset rauhanomaisesti.

Minun käsitykseni mukaan tulevaisuuden elinkeinot, yritykset ja kauppa ovat laadultaan ja määrältään varsin erilaisia kuin tänä päivänä. ”Business as usual” tuskin jatkuu, edes ekologisemmin hoidettuna. Etenkin biofyysisen ympäristön muutos muuttaa elinkeinoja, sekä suoraan että sosiaalisten seuraamusten vuoksi. Ja toisaalta ilmaston lämpenemisen ja ympäristön pilaantumisen esto muuttavat elinkeinoja.

Energian tuotannossa muutoksen suunta on osittain määritelty: siirrytään pois fossiilisista polttoaineista
uusiutuviin (ja joidenkin mielestä myös ydinvoimaan). Energiaa koskevassa keskustelussa lähtöoletuksena
on usein, että energian käytön määrä jatkuu entisellään tai nousee. Myös vaikutukset muihin elinkeinoihin ja kauppaan ovat jääneet etäisiksi. Mutta kuten Hanna Ahon referoima tapaus Uniper osoittaa, siirtymä pois fossiilista polttoaineista ei tule olemaan helppo taloudellisten intressien vuoksi, ei edes Euroopassa.
Alankomaat ovat lain avulla päättäneet ajaa alas hiilivoiman käytön 2030 mennessä. Uniperillä on
hiilivoimaloita myös Alankomaissa ja se on uhannut Alankomaita korvauskanteella hiilikiellon takia. Uniperin suurin osakkeenomistaja on suomalainen Fortum. Uniper myös suunnittelee uuden hiilivoimalan avaamista Saksaan.

Metsä- ja maataloutemme suunta?

Metsätaloutta koskevassa keskustelussa ilmaston muutoksen hidastaminen ja biodiversiteetin säilyttäminen on oikeutetusti nostettu esiin. Mutta niiden vaikutukset nykyiseen talouteen on esitetty syynä olla tekemättä tarvittavia toimia. Vähemmän on keskusteltu siitä, millaiseksi uusi metsätaloudellinen toiminta halutaan ja mitä se tarkoittaa työn ja kaupan kannalta. Maanviljelyn kohdalla on alettu tuoda esiin, että ruoan tuotannon vaikeutuessa Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, myös Suomen maanviljelyä tarvitaan. Mutta ei nykyisessä muodossaan vaan sellaisessa, että se on riippumaton fossiilisista polttoaineista ja ulkomaisista tuotantopanoksista (polttoaineet, rehut, lannoitteet, torjunta-aineet, ja muuta kemikaalit). Mutta miten tämä toteutuessaan vaikuttaa ihmistyövoiman tarpeeseen ja väestön asumispaikkaan ja maaseudun elinkeinoihin laajemmin?

Mitä tapahtuu Suomen ulkopuolella? Suomen nykyinen yritystoiminta ja tuotteet tähtäävät ulkomaan vientiin. Entäpä, jos kysyntä ulkomailla muuttuu? Suomeen tuodaan paljon tavaroita, joita periaatteessa voisi Suomessa valmistaa tai tuottaa. Jatkuuko pakettien rahtaus maasta toiseen? Säilyykö maailmanlaajuinen työnjako ennallaan jatkossakin vai palataanko paikallisempaan talouteen? Mitä se tarkoittaa Suomen yritysten kannalta?

Millaista osaamista ja investointeja tulevaisuudessa tarvitaan?

Miten taloudessa pitäisi varautua tulevaan? Millaista koulutusta Ja millaisia investointeja tarvitaan? Jos
ihmiset eivät enää muutakaan kaupunkeihin, vaan asutus tulee jakautumaan tasaisemmin eri puolille
Suomea, myös yhteiskunnan infrastruktuurin tulisi seurata mukana. Millaisia kuljetusyhteyksiä tulisi tehdä ja minne uudet sairaalat ja koulut rakennetaan? Jos rakentamisessa siirrytään ekologisempaan tapaan, millaisia yrityksiä ja ammattilaisia tarvitaan? Ja mistä ne saadaan?

On vaikea ennustaa, kuinka tosissaan ympäristöongelmiin Suomessa ja muualla maailmassa puututaan
ennen pakkoa ja kuinka rauhanomaisesti se tapahtuu. Taloudessa on ollut tapana ennustaa tulevaa
menneestä kehityksestä, mutta nyt ei niin voi tehdä. Mutta tulevaisuuden ennakointi on silti tärkeätä, vaikka se suurelta osin onkin valistunutta arvausta. Eri skenaarioiden miettiminen ja vaikutusketjujen loppuun saakka miettiminen auttanee vähentämään mihinkään johtamatonta kinaamista ja parantamaan
varautumista uusin tilanteisiin. Varautumisessa kiireellisiä ovat mm. ammattikoulutuksen ja
täydennyskoulutuksen rakentaminen todennäköisiin tulevaisuuden ammatteihin. Esimerkiksi käsityötaitoja ja uudenlaista maanviljelystaitoa tarvittaneen. Myös varautuminen väestön liikkumiseen eri maiden välillä on perusteltua.

Tällä hetkellä luonnonvaroja ylikäytetään. Myös maapallon jätteiden käsittelykyky on ongelmissa. Nykytiedon perusteella on selvää, että paitsi fossiilisen energian käytön lopetusta myös materiaalisen tuotannon ja kulutuksen määrän tulee laskea, jotta ympäristötavoitteet saavutetaan. Kierrätystalous on tärkeätä, mutta ei yksin ratkaise luonnonvarojen ylikäyttöä. Materiaalisen kulutuksen kokonaismäärä riippuu sekä ihmisten lukumäärästä että yksilökohtaisen kulutuksen määrästä. Ihmismäärä on kasvussa ja kulutus eri ihmisten ja maiden välillä on varsin epätasaisesti jakaantunut. Materiaalisen tuotannon ja kulutuksen määrän vähennys on vaativa tehtävä – vaikkakin välttämätön.

Ympäristökatastrofit tulevat koskemaan maapallon eri alueita eri lailla. Suuretkin väestön liikkumiset ovat
mahdollisia. Mutta suurten negatiivisten sosiaalisten vaikutusten – esimerkiksi massamuutot, sodat ja muut konfliktit – tapahtuminen on epävarmempaa kuin biofyysisen ympäristön muutoksen. Toivottavasti niitä ei ainakaan ensivaiheessa tarvitse huomioida mietittäessä tulevaisuuden elinkeinoelämää Suomessa.

Elina Hemminki
Kirjoittaja on Vapaus valita toisin yhdistyksen hallituksen jäsen, LKT (lääketieteen ja kirurgian tohtori), tutkimusprofessori -emeritus

Vastaa